Lihamureke fetatäytteellä

Jättilihapulla. Niin meidän kolmevuotiaamme kutsui päivän ruokaa. Ja niinhän se on. Jos ei jaksa pyöritellä pikkuisia, tekee sitten yhden ison. Ja tuunausvaihtoehtoja on niin monta kuin kokkeja. Tein tänään lihamurekkeen, jonka täytteenä oli fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Kuten kuvasta näkyy, oman murekkeeni täyte pääsi tursuilemaan ulos murekkeesta. Sisällä sen saisi pidettyä kääntämällä murekkeen avoimen puolen alapuoleksi täyttämisen jälkeen. Itseäni ei kuitenkaan täytteen näkyminen haittaa. Kääntämisoperaatio lienee helpoin niin, että tekee murekkeen leivinpaperin päälle melko reunaan ja pyöräyttää murekkeen siitä keskemmälle ja samalla ympäri. Tarjoile murekkeen kanssa vaikkapa riisiä. Vihannekset, meillä tänään parsakaali, kypsyvät uunissa yhdessä murekkeen kanssa ilman vaivaa.

Lihamureke fetatäytteellä

2 dl maitoa

2 kananmunaa

1 dl korppujauhoja

1 tl suolaa

1 tl rosmariinia

pippuria myllystä

800 g jauhelihaa

100 g fetaa

6 aurinkokuivattua tomaattia

10 kalamataoliivia

Sekoita munista rakenne rikki. Mittaa joukkoon maito, korppujauhot ja mausteet. Sekoita. Anna turvota viitisen minuuttia. Vaivaa jauheliha joukkoon kunnes massa on tasainen. 

Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit kulhoon. Murenna joukkoon feta ja sekoita. 

Leivo murekemassasta pitkulainen limppu leivinpaperille. Painele käden syrjällä keskelle pitkittäin syvä lovi  ja laita täyte loveen. Kääntele mureketta loven päälle niin, että se menee piiloon. Halutessasi käännä mureke toisin päin, jolloin täyte varmemmin pysyy murekkeen sisällä. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 40 minuuttia. 

Tonnikala-avokadopasta

No niin, nyt sitä on viikko rentouduttu Lapin lumisissa maisemissa. Eilen palattiin kotiin ja tänään oli ohjelmassa se lomanjälkeinen välttämättömyys, eli pyykkivuoren selättäminen. Lisäksi suksiboksin purku, laukkujen tyhjennys, kaupassa käynti ja mitä näitä nyt on. Näissä ei ilmeisesti ollut riittävästi tekemistä, sillä päätimme pyytää miehen perhettä meille syömään - kun ei kerta oltu nähty pitkään aikaan.
Ruoaksi voi aina valita isolle porukalle helposti ja nopeasti valmistettavaa, kuten pastaa. Sehän syntyy isolle porukalle ihan yhtä helposti kuin pienelle. Pasta sopii siksikin, että miehen perheestä lähtee taatusti yhtä paljon ääntä kuin sisilialaisesta kylästä... Tällä ohjeella ruokaa riitti reilusti seitsemälle aikuiselle ja kolmelle lapselle. Jos kokkaat pienemmälle perheelle, tee puolikas tai kolmannes kastikkeesta.

Tonnikala-avokadopasta

100 g parmesania

öljyä paistamiseen

1/2 tl kanelia

3 valkosipulinkynttä

2 sipulia

2 avocadoa

1 sitruunan mehu

3 prk tonnikalaa

3 purkkia tomaattimurskaa

1 tl chilitahnaa

2-3 tl sokeria

loraus punaviinietikkaa

1-2 tl basilikaa

mustapippuria

suolaa

spagettia 100 g / syöjä

Raasta parmesan kulhoon odottamaan.  Laita pastavesi kiehumaan ja ala samalla tehdä kastiketta. Kuori ja pilko valkosipuli ja sipuli. Kuumenna öljy isossa kasarissa kanelin kanssa. Kuullota sipulit ja valkosipulit melkein pehmeiksi. Valuta tonnikalat ja kippaa kasariin. Sekoittele hetki. Lisää sitten tomaattimurska ja mausteet. Anna hautua kunnes pasta on kypsää. Pilko avokadot kulhoon ja sekoita niihin sitruunamehu. Kun pasta on al dente,  ota kastike liedeltä ja sekoita avokadot kastikkeeseen. Sekoita sitten kastike pastan joukkoon. Sekoita mukaan vielä muutama lusikallinen raastettua parmesania. Ripottele loppu juusto annosten päälle. 

Superkeksit

Ensi viikolle toivomme aurinkoisia kelejä ja pikkupakkasta Lappiin, kun meidän perheemme viettää aikaansa laduilla, rinteessä ja pulkkamäessä. Laturetkistä ja retkieväistä haaveillen tein tänään matkalle mukaan otettavaksi ison satsin keksejä. Tällä reseptillä syntyy niin hyvää taikinaa, että sitä ei malttaisi paistaa.  Mutta onneksi taikinaa tulee myös paljon, eli paistettavaksikin riittää, vaikka oma ja kolmevuotiaan taikinahammas kolottaisikin. Paistoin osan kekseistä kokeilumielessä kekoina nähdäkseni miten taikina leviää uunissa. Loput paistoin litteäksi painettuina. Itse tykkään enemmän litteäksi painetuista, mutta makuasioita.
Alkuperäinen ohje on vuosien takaa omasta, käsinkirjoitetusta reseptikirjastani. Olen kirjoittanut sinne satunnaisesti onnistuneimpia keksitaikinoita, sillä metsästän edelleen sitä kaikkein täydellisintä keksitaikinaa. Tämä on lähellä. Alkuperäisessä sattumiksi laitetaan vain suklaata (tosin levyllinen) mutta sattumaksi voi yhtä hyvin laittaa ihan mitä vain kotoa kaapeista sattuu löytymään. Itse tein nyt superkeksejä, joihin tuli ihan kaikkea. Ja tuli ihan mahdottoman hyviä! Älä pelästy hurjia rasva- ja sokerimääriä, sillä näitä tulee oikeasti pal-jon. Jos et halua paljoa, niin puolita annos.

Superkeksit

250 g margariinia tai voita

2 dl sokeria

2,5 dl fariinisokeria

2 munaa

6 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

100 g valkosuklaata

100 g saksanpähkinöitä

100 g taloussuklaata

4 fudgepalaa (candy king)

kourallinen rusinoita

Rouhi suklaat, pähkinät ja fudge ja sekoita ne rusinoiden kanssa sekaisin. 

Laita isoon kulhoon pehmeän pehmeä rasva ja sokerit. Vaahdota kevyesti. Lisää joukkoon munat ja vaahdota jälleen hetki. Sekoita kuivat aineet taikinaan ja sekoita vaahdon joukkoon. Sekoita lopuksi  sattumat joukkoon. Älä vatkaa. Nostele pellille nokareiksi tai pyörittele palloja, jotka painat käsin litteämmiksi. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. 

Linssi-bataattimuhennos

Muhennos. Mikä ihanan lämmin, kotoisa ja salliva sana. Varmaan yksi suomen kielen kauneimmista sanoista. Mikäpä siis sopisi paremmin tällaiseen lumisateiseen iltaan, jona kaikilla on niin nälkä, että kiukuttaa. Tämä resepti on omistettu jälleen Tiinalle, joka yrittää keksiä ruokaa linsseistä. Edellinen linssiresepti, chorizopata, ei ollut hitti tomaattimurskansa vuoksi.
Tämä resepti on alunperin julkaistu Kauhaa ja rakkautta -ruokablogista. Siellä kirjoittajan isän kerrotaan kehuneen muhennosta, vaikka se onkin kasvisruokaa. Vaikka tässäkin reseptissä on tomaattia, voin luvata, että lapsi ei varmasti tule huomaamaan tomaatin olemassaoloa, joten siitä ei huolta. Jos joku ehdottomasti kaipaa lihaa ruokansa joukkoon, niin kanaa voisin tähän lisäksi kuvitella. Jos taas joku haluaa tarjota vierailleen vegaanisen ruoan, niin sitähän tämä on, kun lisukkeeksi tarkoitetun turkkilaisen jogurtin jättää pois. Alkuperäisessä reseptissä käytetään tuoretta inkivääriä, mutta minä tapaan korvata sen usein inkivääritahnalla, joka kuuluu jääkaapin vakiovarustukseen. Se on se helppo ja nopea oikotie. Muutenkin pieniä muutoksia tuli oman jääkaapin sisällön mukaan.

Linssi-bataattimuhennos

2 dl vihreitä linssejä

vettä linssien liotukseen

öljyä paistamiseen

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1-2 tl inkivääritahnaa

1 bataatti (n. 500 g)

2 tomaattia

400 g kookosmaitoa

4 dl vettä

½ sitruunan mehu

2 tl juustokuminaa

½ tl kurkumaa

teelusikankärjellinen chilitahnaa

suolaa 

pippuria

turkkilaista jogurttia 

Huuhtele linssit ja laita ne likoamaan puoleksi tunniksi kylmään veteen. 

Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli, bataatti ja tomaatit. Lämmitä öljy kasarissa ja kuullota sipuleita, valkosipulia ja inkivääriä muutama minuutti. Lisää sitten bataatti ja tomaatit ja paista vielä hetken aikaa. Lisää linssit, vesi, kookosmaito, sitruunamehu ja mausteet. Anna kiehua keskilämmöllä kunnes bataatit ja linssit ovat kypsiä (puolisen tuntia). Tarjoile partaäijäjogurtin kera.

Pihviä, uunijuureksia ja kylmä valkosipulikastike

Kun mies saa päättää mitä tehdään ruoaksi, on todennäköisimmät vaihtoehdot pihvi tai uunimakkara. Jos näistä pitää valita, valitsen mieluummin ensimmäisen. Niinpä tiistain päivällinen koostui takuuvarmasti hyvistä elementeistä, jotka maistuvat kaikille. Tällainen on aika tyypillinen, takuhyvä combo, jos meillä syödään pihviä. Tässä valmistusjärjestyksessä (mutta muista ottaa liha huoneenlämpöön ajoissa)

Uunijuurekset

4 perunaa

3 porkkanaa

puolikas, pieni lanttu

3 punajuurta

1 sipuli

1 rkl hunajaa

2 rkl öljyä

timjamia

rosmariinia

suolaa

Kuori ja pilko juurekset tikuiksi. Leikkaa sipuli (tai useampi) neljään osaan. Laita punajuuret ja sipulit leivinpaperilla vuoratulle pellille omiin nurkkiinsa ja sekoita muut juurekset kulhossa. Sekoita marinadin ainekset. Jos käytät tavallista hunajaa etkä juoksevaa, niin käytä se nopeasti mikroaaltouunissa, niin se muuttuu nestemäisemmäksi ja on helpompi sekoittaa. Valuta sipuleiden ja punajuurien päälle muutama teelusikallinen marinadia ja sekoita loppu marinadi loppuihin juureksiin ja levitä ne sitten pellille. Laita pellille myös seuraavan reseptin kastikkeessa tarvittava valkosipulinpuolikas, ihan sellaisenaan ja kuorimatta. Paista 200 asteessa n. 45 minuuttia.

Helppo valkosipulikastike

½ valkosipuli

1 purkki ranskankermaa

suolaa

pippuria

Laita puolikas, kuorimaton valkosipuli uuniin vaikkapa uunijuuresten kanssa puoleksi tunniksi. (Jos teet pelkän kastikkeen, etkä mitään uunissa, voit kypsentää valkosipulin pehmeäksi hetki kerrallaan mikroaaltouunissa keskiteholla). Kuori valkosipuli kypsänä ja laita kynnet kulhoon. Muusaa haarukalla tai blenderillä tai sauvasekoittimella. Lisää ranskankerma, sekoita hyvin. Lisää mausteet.

Naudan ulkofilepihvit

Kimpale naudan ulkofileetä

voita 

suolaa

pippuria

Leikkaa lihakimpale puolentoista sentin paksuisiksi pihveiksi. Anna pihvien temperoitua huoneenlämmössä ainakin tunti. Ennen paistamista koputtele pihvit kevyesti nyrkinsyrjällä. Kuumenna voi paksupohjaisessa paistinpannussa tai parilassa. Paista pihvejä minuutin verran per puoli, kunnes ne saavat kauniin värin. Kääri pihvit folioon ja laita uuniin uunijuuresten kanssa tai jälkilämpöön neljäksi minuutiksi. Anna levähtää vielä hetki foliossa uunista oton jälkeen.

Klappagröt

Meillä sattui olemaan puolukkasurvosta juuri sopiva vispipuurosatsi. Tuumasta toimeen ja lapsille välipalaa, joka tuo mieleen mummun. Tällä ohjeella vaaleanpunaista prinsessapuuroa syntyy neljälle klappagrötfanaatikolle tai kuudelle normaalitapaukselle.

Vispipuuro

5 dl puolukkasurvosta

6 dl vettä

1 3/4 dl mannasuurimoita

1,5 dl sokeria

ripaus suolaa

(vaniljasokeria)

Mittaa puolukkasurvos ja vesi kattilaan ja sekoita hyvin. Laita levy päälle ja lisää ja sekoita muut aineet. Anna kiehua kymmenen minuuttia. Jäähdytä. Vatkaa vaaleanpunaiseksi ja kuohkeaksi. Tarjoile maidon kera.

Lasagne

Tein sunnuntaina lasagnea pitkästä aikaa, kun siinä uudessa keittokirjassani oli niin mainion oloinen resepti. Olin ostanut ainekset tupla-annokseen bolognesekastiketta, sillä sitä on kätevä olla pakastimessa kiireisen päivän varalle ja sitä syntyy iso satsi siinä missä pienempikin. Mies oli kuitenkin kokannut lauantaina itselleen ja pojille jotain jauhelihaista, joten lihaa ei ollut tarjolla aiottua määrää. Siksipä sitten sovelsin (koskapa en), joten tässä on oma versioni tuosta kirjan kastikkeesta. Enemmän kasvikuntaa, vähemmän lihaa, kuten niin monta kertaa ennenkin reseptejä soveltaessani.
 Toinen oma sovellus tuli vahingossa, kun taas tapani mukaan en keskittynyt reseptin lukemiseen vaan kädet toimi aivoja nopeammin - alkuperäisessä kirjan lasagneohjeessa juustoa ei sekoiteta valkokastikkeeseen vaan laitetaan omina kerroksinaan kastikkeiden ja levyjen väleihin. Sekoitin juuston kuitenkin valkokastikkeeseen ja voin sanoa, että toimii niinkin!
Tämän lasagnen salaisuus on ennen kaikkea huolella tehty bolognesekastike. Se tuo lasagneen täyteläisen ja harkitun maun. Jos et halua käyttää kastikkeessa punaviiniä, voit korvata sen vastaavalla määrällä maitoa. Itse käytän ruoanlaitossa sellaisia halpoja pikkuviinipulloja, niin ei tarvitse avata isoa pulloa tai pahvipakkausta pienen, ruoanlaittoon tarkoitetun viinimäärän vuoksi.

Lasagne

1/4-1/3 paketti lasagnelevyjä

lisäksi:

bolognesekastike 

(tupla-annos, puolet pakastimeen!)

2 porkkanaa

2 sellerinvartta

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 ptk pekonia

500 g naudan jauhelihaa

1 tl oreganoa

3 dl punaviiniä

2 dl maitoa

1,5 rkl sokeria

mustapippuria

2 tölkkiä tomaattimurskaa

teelusikankärjellinen muskottipähkinäjauhetta

1 tl suolaa

Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit pieneksi. Kuori porkkanat ja raasta ne raastinraudan isoimmalla terällä karkeaksi raasteeksi. Silppua selleri hienoksi silpuksi. Silppua pekonit kasariin pieneksi ja kuumenna, kunnes rasva alkaa irrota. Lisää sipulit ja valkosipulit ja kuullota. Lisää hetken päästä porkkanat ja sellerit ja kuullota muutama minuutti. Ruskista lihat toisessa pannussa ja lisää sitten kasariin.  Lisää punaviini ja anna kiehua, kunnes se on haihtunut lähes kokonaan. Lisää oregano, sokeri, pippuria myllystä, muskottipähkinä ja suola. Sekoita joukkoon maito ja tomaattimurska. Anna porista hiljalleen tunnin verran (tai kaksi).

Valkokastike (joka muuttui juustokastikkeeksi)

2 rkl voita

½ dl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

ripaus muskottipähkinäjauhetta

300 g juustoa

Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot voin joukkoon tasaiseksi tahnaksi. Kuumenna maito mikroaaltouunissa kuumaksi ja lisää vähän kerrallaan, hyvin sekoittaen voi-jauhoseoksen joukkoon. Anna kiehua kunnes kastike on sakeaa. Mausta. Lisää viimeisenä joukkoon raastettu juusto.

Lasagnen kokoaminen

Laita voidellun lasagnevuoan pohjalle ensin ohut kerros bolognesekastiketta. Laita seuraavaksi kerros lasagnelevyjä. Kasaa vuorotellen kerroksittain bolognesekastiketta, juustokastiketta ja lasagnelevyjä. Muista, että tällä ohjeella bolognesekastiketta jää pakastettavaksikin, joten sitä kaikkea ei pitäisi kulua. Ainekset riittivät meillä neljään kerrokseen lasagnelevyjä. Viimeisenä kerroksena lasagnelevyjen päälle kaadetaan ainoastaan juustokastiketta. Päällimmäiseksi voi ripotella juusto- tai parmesanraastetta.

Paistetaan 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia. Ylikuohumisen vuoksi uuniin kannattaa laittaa vuoan alle esim. leivinpaperilla vuorattu pelti, niin uuni ei sotkeennu.

Sitruunainen pasta carbonara

Pasta carbonara on yksi nopeimmista mahdollisista ruoista. Kastike valmistuu pastan kypsyessä, joten kokonaisvalmistusaika on alle vartin pilkkomisineen ja sekoittamisineen. Tänään testasin, miten klassikkoon uppoaa jääkaapissa odottanut puolikas sitruuna (tiesitkö muuten, että sitruunan puristamattoman puolikkaan saa säilymään parhaiten, kun sen laittaa halkaistu osa tiiviisti lautasta vasten jääkaappiin).
Sellaisenaan, pekonisena, munaisena, juustoisena ja kermaisena tämä kastike on melkoisen tuhtia tavaraa. Sitruuna raikasti kastiketta mukavasti, toi vähän kirpeyttä. Se toi mukavan keväistä makua. Sydäntalvella nauttisin carbonarani ilman twistejä, höyryävän kuumana. Tästä reseptistä sitruunan pois jättämällä saat ihanaa, perinteistä carbonaraa. Lisää halutessasi sipulia!

Sitruunainen pasta carbonara

500 g spagettia

vettä keittämiseen

suolaa keitinveteen

paketti (170 g) pekonia

3 munaa

1 dl maitoa (tai kermaa)

50 g parmesanjuustoa

½ sitruunan mehu

mustapippuria

(suolaa)

Laita pastavesi kiehumaan ja lisää sinne suola. Keitä pastat al dente. Sillä aikaa valmista kastike. Raasta juusto. Leikkaa pekoni ohuen ohuiksi suikaleiksi pannulle ja paista. Riko munat kulhoon ja lisää kulhoon maito. Vatkaa munien rakenne rikki. Rouhi joukkoon mustapippuria, lisää sitruunan mehu ja sekoita. Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois ja sekoita pasta pannulla pekonien joukkoon. Kaada kastike päälle ja sekoita. Lisää viimeisenä juustoraaste.  Lisää pippuria ja suolaa maun mukaan tai vasta annoksen päälle. 

Suomen virallinen torstairuoka

Yhtä asiaa en ikinä taida hyväksyä tai ymmärtää suomalaisessa ruokakulttuurissa. Se on torstain, hernekeiton ja pannukakun ikuinen avioliitto. Miksi hernekeittoa on tarjolla aina juuri torstaisin eikä varmaan koskaan muulloin (paitsi laskiaissunnuntaina ja -tiistaina ja demareiden vaaliteltassa). Miksi jollain ruoalla on niin vakiintunut asema, että ihmiset osaavat vaatia sitä juuri tiettynä päivänä. Ja miksi se pannukakku on aina vain ja ainoastaan hernekeittoannoksiin kuuluva jälkiruoka lounasravintoloissa. Miksi tavallisen keiton tai muun annoksen ottaja joutuu siitä maksamaan?

Minulla on asennevamma hernekeittoa kohtaan. Olen perinyt negatiivisen asenteeni äidiltäni, joka ei varmaan aikuisiällä ole kertaakaan syönyt hernekeittoa (ainakaan vapaaehtoisesti). Sanomattakin on selvää, että lapsuudenkodissani ei hernekeittoa syöty. Oman hernekeittokokemukseni rajoittuvat lähinnä kouluruokaan. Enkä tykkää siitä. Aikuisiällä olen antanut hernekeitolle muutaman kerran mahdollisuuden, mutta mieluummin valitsen lautaselleni melkein mitä tahansa muuta kuin hernekeittoa.

Eilen valitsin silti hernekeittoa. Ei kuitenkaan sitä tavallista, kuivatuista herneistä tehtyä vaan pakasteherneistä tehtyä sosekeittoa, jota olen monien kuullut kehuvan. Epäilykseni oli suuri, mutta päätin tarjota lapsilleni lähes aidon suomalaisen torstaikokemuksen hernekeittoineen ja pannukakkuineen.

Hernekeitto maistui molemmille lapsille, mutta sen kanssa syötävät perunarieskat tekivät kauppansa vielä paremmin. Helpoin ja taatusti herkullinen tapa käyttää perunamuusinjämät!

Hernekeitto pakasteherneistä

1 nippu persiljaa

1 sipuli

öljyä paistamiseen

3 pussia (yht. 600 g) pakasteherneitä

1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

2 dl kermaa

½ dl vehnäjauhoja

mustapippuria

suolaa

Pilko sipuli ja kuullota sitä öljyssä hetki. Lisää herneet. Kuullota hetki ja lisää vesi ja liemikuutio. Anna kiehua hetki. Sekoita jauhot ja kerma hyvin sekaisin. Kannattaa sekoittaa ensin pieneen määrään kermaa ja lisätä sitä sitten vähitellen, ettei tule kökköjä. Sekoita seos keiton joukkoon ja anna kiehua vielä vähän aikaa. Silppua persilja. Mausta pippurilla ja suolalla ja persiljalla. Sekoita keitto soseeksi sauvasekoittimella.

Perunarieskat

4-5 dl perunamuusia

2 munaa

1 tl suolaa

3 dl vehnäjauhoja (tai ohrajauhoja)

30 g voita

Sekoita munista rakenne rikki. Lisää suola. Sekoita perunamuusi munien joukkoon. Sekoita lopuksi jauhot taikinaan. Laita taikina nokareiksi uunipellille ja painele nokareet kostein käsin litteiksi. Painele leipiin kuvioita haarukalla. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet kauniin värin. Sulata voi. Voitele uunituoreet leivät voisulalla.

Olen viime vuosina tehnyt pannukakkua monet, monet kerrat. Pannukakkua on helppo luulla idioottivarmaksi leivonnaiseksi, mutta oikeasti juuri oikean rakenteen ja maun saaminen on yllättävän hankalaa. Pannukakku jää helposti keskeltä liian raa'aksi, palaa pinnalta, ei kohoa... Epäonnistumisen mahdollisuuksia on monia. Sitten kun kerran onnistuu täydellisesti, ei muista, missä suhteessa on aineksia kulhoon sekoitellut. Niin minulle käy usein eri leipomusten kanssa. Olen summaleipoja, sovellan paljon ja teen tutuimpia leivonnaisia kokonaan ilman reseptiä, näppituntumalla. Niinpä, kun joskus jostain tulee aivan mahtavan hyvää, en osaa jälkikäteen sanoa ainesten tarkkoja määriä, eikä leivonnaisesta enää koskaan tule tismalleen samanlaista. Eilen olin viisaampi ja kirjoitin pannariin laittamani ainekset ylös sitä mukaa kun sitä tein. Ja siitä tuli kuulkaa hyvää! Ja nyt saan toisenkin kerran samanlaista!

Pannukakkujen pannukakku

4 munaa

1 dl sokeria

ripaus suolaa

1 tl kanelia TAI kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

2 dl maustamatonta jogurttia

6 dl maitoa

5 dl vehnäjauhoja

80 g voita tai margariinia

Vatkaa munista rakenne rikki. Sekoita joukkoon sokeri, suola, vaniljasokeri ja kaneli tai kardemumma.  Lisää sitten jogurtti ja puolet maidosta. Sekoita jauhot huolellisesti joukkoon. Lisää loput maidosta ja sulatettu voi. Anna turvota puolisen tuntia, jos sinulla on aikaa. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 225 asteessa n. 40 minuuttia. Tarjoile pannukakku hillon ja kermaviilin kera.

P.S. Tätä kirjoittaessa sain tällaiset ruokatarjoilut kolmevuotiaalta. Lisko on maustettu sipulilla, salaatilla ja päälle laitettu paljon, paljon kepsuttia. Jälkiruoaksi nallejäätelöä.

Hunajainen kala

Muutama viikko takaperin siskoni perhe oli kylässä ja he toivat kolmevuotiaalle (ja vähän äidillekin) tuliaisiksi ihastuttavan keittokirjan, Apukokin keittokirjan. Siinä ruokaa laitetaan perheen pienempien kanssa, kädet jauhossa. Kirjassa on erikseen merkattu ne työvaiheet, jotka on tarkoitettu apukokin tehtäviksi. Meillä on ennestäänkin ollut joku "lasten kanssa keittiössä" -tyylinen kirja, mutta niissä reseptit ovat yleensä nakit ja muusi -tyylisiä tai miten leikataan vihannekset hassuiksi ukkeleiksi. Ei siinäkään mitään vikaa ole, mutta tässä kirjassa olevat reseptit ovat enemmän minun juttuni. Tämän viikon ruokalista on kasattu pitkästi tämän kirjan resepteistä tai niistä ideoita saaden.

Tämän päivän ruoan sai valita kolmevuotiaamme. Hänen valintansa oli selvä. Hunajainen kuha on reseptin nimi. Kalatiskillä ei sitten ollutkaan kuhaa, joten otimme siikaa. Reseptissäkin mainitaan erikseen, että siika tai ahvenetkin käyvät. Olen aikaisemminkin kirjoitellut tänne kalan paistamisesta ja leivittämisestä, esimerkiksi ahvenista,  eikä tämäkään resepti paljon totutusta poikkea. Uutta on hunajan lisääminen paistovaiheessa, mitä en ollut itse ikinä ennen kalalle kokeillut. Ja kyllähän tästä hyvää tuli! Entä mitä teki apukokki? Saksi persiljaa aikuisten saksilla kipossa keskittyneesti ja ylpeänä siitä, että sai käyttää aikuisten saksia.

Kirjoitan reseptin tähän suoraa kirjasta. Meillä kalaa oli vähemmän, sillä vain minä ja lapset syötiin, joten vähensin muitakin aineita sen mukaan. Persiljaa silputtiin pieni nippu, sillä sitä tuli vain minun ja yksivuotiaan annoksiin.

Hunajainen kuha

(Resepti kirjasta Apukokin keittokirja)

(Ohjeessa lihavoituna lapsen tehtäväksi tarkoitetut osuudet)

puntti persiljaa

1 sitruuna

1 dl vehnäjauhoja

1,5 tl suolaa

1,5 tl mustapippuria

n. 50 g voita

2 tl hunajaa

600-800 g nahattomia kuhafileitä

(myös siika ja ahven käyvät)

Silppua persilja hienoksi saksilla. Leikkaa sitruuna apukokin käteen sopiviksi paloiksi. Sekoita jauhot, suola ja mustapippuri laakeassa astiassa. (Tämänkin meillä teki apukokki). Taputtele kalafileet talouspaperilla ja pyörittele ne sen jälkeen yksi kerrallaan jauho-mausteseoksessa. Pinoa jauhotetut fileet lautaselle odottamaan paistoa. Sulata suuressa paistinpannussa voi ja sekoita siihen hunaja. Paista kuhafileet hunajavoissa molemmin puolin kypsäksi ja lado ne laakeaan tarjoiluastiaan. Puristakaa sitruunaviipaleista mehut kalafileiden päälle. Koristele lopuksi fileet persiljasilpulla. 

Tarjotkaa salaatin ja uusien perunoiden tai riisin kera. 

Kanatagine couscousin kera

Keväällä minuun iskee usein kova matkakuume. Haluaisin aurinkoon, kaupunkiin, seikkailemaan, melkein mihin vain, kunhan kesä olisi vähän lähempänä. Edes viikon. Matka kyllä siintää jo lähitulevaisuudessa, mutta lämmöstä ei Lapissa voi puhua. Onneksi ruokamatkailla voi omassa keittiössäänkin. Olen viime kuukausien aikana seurannut facebookissa yhden kaverin kadehdittavan upealta ja mielenkiintoiselta vaikuttavaa matkaa Pohjois-Afrikkaan. Koska sinne ei ole itsellä nyt mahdollisuus päästä, surffailin aikani reseptejä marokkolaiselle ruoalle ja päädyin tekemään tällaista, aika perusaineksista syntyvää kanataginea.

Tässä reseptissä on minun makuuni mausteet juuri kohdallaan. En pidä niin tulisesta ruoasta, että polte suussa peittää ruoan maun alleen. En tykkää siitä, että syöminen sattuu tai tuntuu epämukavalta, mitä liian tulisen ruoan kanssa usein tapahtuu. Liian tulinen ruoka ei maistu lapsillekaan, joten sikälikin varsinkin chilin käytössä olen varovainen. Jos tykkään tulisesta, tuplaa reseptin chilimäärä ja lisää chiliä myös kuivattuna paistettavien mausteiden joukkoon teelusikallinen.

Kanatagine

460 g broilerin ohutleikettä

1 tl sambal olek -chilitahnaa 

(käytä harissaa, jos sinulla on sitä, mutta muukin chilitahna käy)

1 sipuli

3 kynttä valkosipulia

1 dl kuivattuja aprikooseja puolitettuina

3 dl kanalientä

1 tölkki tomaattimurskaa

1 tl inkivääritahnaa

niukka 1 tl kurkumaa

niukka 1 tl kanelia

1 tl juustokuminaa

öljyä paistamiseen

Paloittele broilerleikkeet isohkoiksi paloiksi. Sekoita niihin chilitahna. Paista pinnat kiinni pannulla, mutta ei läpikypsäksi. Siirrä astiaan odottamaan. Lisää pannulle öljyä, silputtu sipuli ja valkosipuli, inkivääritahna, kurkuma, kaneli ja juustokumina. Paista mausteita öljyssä 2-3 minuuttia. Lisää joukkoon lihat, aprikoosit, tomaattimurska ja kanaliemi. Anna porista hiljalleen puolisen tuntia. Kansi kannattaa pitää raollaan, että nestettä pääsee haihtumaan.

Aprikoosicouscous

3 dl coucousia

3 dl vettä

1 tl korianteritahnaa

½ sitruunan mehu

½ dl silputtuja, kuivattuja aprikooseja

loraus öljyä

½ tl kuivattua minttua

1 dl mantelilastuja

Kiehuta vesi. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon korianteritahna ja sitruunamehu. Lisää joukkoon couscous ja anna seistä kannen alla viisi minuuttia. Sekoita joukkoon aprikoosit, minttu ja loraus öljyä. Paahda manteleita kuumalla pannulla kauniin värisiksi ja lisää couscousin päälle.

Punasipulifetapiirakka

Olin eilen illalla juhlissa, jonne tarjottavat vietiin nyyttäriperiaatteella. Tein yhtä tämän hetken suosikkipiirakoistani, punasipulifetapiirakkaa, joka lihattomana sopii myös kasvissyöjille. Tein piirakasta minipiirakoita muffinssivuokiin, että ne olisivat helposti syötäviä ja sopivia annospaloja. Tämä resepti pätee, jos teet piirakan piirakkavuokaan. Jos teet muffinsseiksi, puolitoistakertaista pohjataikina. Täytteeksi riittää yksinkertainen annos.

Punasipulifetapiirakka

Pohja

100 g voita

100 g rahkaa 

3 dl jauhoja

Täyte

4 punasipulia (5 jos pieniä)

200 g fetajuustoa

3 munaa

1 dl kermaa

1 dl maitoa

2 dl juustoraastetta

Sekoita pehmeä voi ja jauhot murumaiseksi. Lisää joukkoon rahka. Painele voideltuun piirakkavuokaan.

Silppua punasipulit, ei liian hienoksi, ja kuullota niitä hetki pannulla öljyssä. Sekoita munista rakenne rikki ja lisää joukkoon kerma ja maitoa. Murustele feta nesteen joukkoon. Lisää lopuksi sipulit ja juustoraaste. Sekoita hyvin ja kaada pohjan päälle piirakkavuokaan. 

Paista 200 asteessa 30 minuuttia,

Pullakala

Meidän perheessä kaikki tykkäävät kalasta, kuten ehkä on jo joku saattanut päätellä. Harmillista on, että meidän kotia lähimpien kauppojen kalavalikoima on suppea. Lohta ja kalapuikkoja. Noin niin kuin karkeasti. Niinpä aika usein tulee tehtyä ruokaa lohesta (useimmiten kirjolohesta). Siksi olinkin iloinen, kun Marian blogissa oli resepti uunilohelle uusilla mausteilla. Kuulosti ja näytti sen verran herkulliselta, että tehtiin tätä eilen. Nimensä ruoka on saanut Marian tyttäreltä, jonka mielestä ruoka maistuu pullalta. Onhan siinä kardemummaa. Linkin takana on resepti ruotsiksi, mutta tässä suomennettuna. Itse laitoin kalan alle reilusti eri juureksia. Jos laitat vähemmän, riittää lyhyempi kypsennysaika niillekin. Jos taas laitat paljon, kannattaa kypsentää vihanneksia reilusti ennen kuin laitat kalan uuniin. Kalan marinadi toimii, vaikka laittaisi pelkän kalan ilman lisukkeitakin ja tarjoaisi vaikka muusin kera.

Ps. Äiti olisi ylpeä, kun olisi nähnyt, miten hienosti fileoin!

Pullalohi

700 g lohifilee

1 iso sipuli

½ fenkoli

3 porkkanaa

pala lanttua

3 punajuurta

1 dl vaahterasiirappia

2 tl kardemummaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

½ sitruuna

Pilko vihannekset ja juurekset ja lado ne uunivuokaan. Punajuuret kannattaa laittaa erikseen, etteivät ne värjää muita punaiseksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja laita vihannekset ja juurekset kypsymään puoleksi tunniksi (jos tiiviinä pakettina. Jos käytät laakeaa vuokaa, riittää lyhyempi aika). Sekoita kardemumma, paprikajauhe, suola ja mustapippuri vaahterasiirappiin. Laita kala vihannesten päälle ja kaada kalan päälle puolet marinadista. Anna paistua uunissa 15 minuuttia ja lisää sitten loppu marinadi. Paista vielä 10-15 minuuttia. Purista päälle puolikaan sitruunan mehu. Tarjoile vaikkapa muusin ja salaatin kera.

Chorizopata

Tässä muutama viikko sitten ystäväni kysyi, mitä vihreistä linsseistä voisi tehdä. Niitä oli ollut iso paketillinen herkkukorissa, jonka he olivat saaneet joulun alla. Siitä lähtien minun on ollut tarkoitus tehdä tällaista pataa, että hän voi napata reseptin oman perheen testilistalle. Lähiaikoina teen varmaankin myös jotain muuta linsseistä, että saavat koko lahjaksi saamansa paketin käytettyä. Itsekin kävin tätä pataa varten samalla linssipussilla, sillä suureksi yllätyksekseni meidän lähikauppamme, josta linssejä piti käydä hakemassa, oli massiivisen remontin alla, eikä palvele muutamaan viikkoon. Onneksi siis on ystävä, jonka ruokakaapilla käydä, jos jokin aines uupuu kaapista!

Linssit ja pavut voivat joillekin olla vähän hankalaa ruokaa, sillä mieleen tulee helposti kouluruokalan ankeat kasvisannokset 2000-luvun taitteessa ja mauton ja jauhoinen suutuntuma. Mieheni on yksi näistä papujenvastustajista, tai ainakin epäluuloisista, mutta tässä padassa pavutkin maistuivat. Yllätyksekseni kolmevuotiaskin söi sekä linssejä että papuja ja yksivuotias pyysi tänään lounaalla lisää ruokaa. Olen siis tyytyväinen!

Olen käyttänyt reseptissä makkarana chorizonakkeja. Tämä siksi, että ne olisivat vähän oikeaa chorizoa miedompia ja pehmeämpiä, mutta silti toisivat toivottua makua. Käytin pataan kaapista löytyviä vihanneksia. Fenkolin voisi mukavasti korvata vaikkapa sellerillä. Jos jättää jotain pois, kannattaa laittaa vastaavasti jotain muuta vihannesta tai juuresta tilalle.

Chorizopata

2 dl kuivia, vihreitä linssejä

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

½ fenkolia

2 porkkanaa

250 g chorizonakkeja

purkki tomaattimurskaa

285 g (1 purkki) valkoisia papuja

5 dl lihalientä

1 tl timjamia

2 rkl punaviinietikkaa

2 laakerinlehteä

öljyä paistamiseen

Huuhdo linssit ja laita ne likoamaan kylmään veteen puoleksi tunniksi.  

Kuori ja pilko vihannekset. Kuullota vihanneksia öljyssä hetken aikaa. Nakkaa joukkoon paloitellut nakit, tomaattimurska, huuhdotut pavut ja linssit, lihaliemi, punaviinietikka ja mausteet. Anna porista keskilämmöllä kansi raollaan tunnin verran. Ota laakerinlehdet pois ja tarjoile hyvän leivän kera.

Pataleipä

Siskoni teki viikonloppuna monissa paikoissa kehuttua pataleipää ja yllytti minuakin kokeilemaan. Olinkin unohtanut tänne raportoida kokeilun tuloksista. Pataleipä on siis kannellisessa uunipadassa paistettava leipä, joka jää sisältä upean meheväksi ja pehmeäksi ja saa rapean pinnan. Ulkonäön saa lähes pomminvarmasti esittelykelpoiseksi. Väite, jonka kumoan itse tuossa ihan kohta, mutta olen silti samaa mieltä.
Leipää on monissa blogeissa sanottu superhelpoksi ja ei-leipojan leiviksi. Itse kun olen aika rutinoitunut leiväntekijä, ei tämä mielestäni ollut yhtään sen helpompaa kuin tavallinen leivänteko. Ehkä leipätaikinan vaivaus on se, minkä monet haluavat välttää. Omasta mielestäni leipätaikinan vaivaaminen on parhaimmillaan terapeuttista ja tylsimmilläänkin sieltä kivoimmasta päästä kotihommia, joten olen ehkä jäävi puhumaan. Mutta vaikeaa se ei ole. Tässä ohjeessa taikinaa ei vaivata, kohotusaika on todella pitkä ja paistoaika suht pitkä ja kolmivaiheinen. Tavallisen leivän paisto taas on todella yksinkertaista. Eli sen, mitä tässä vaivaamisessa säästää, kostautuu useampana muuna työvaiheena, joita ei tavallisen leivän teossa ole. Silti tässä loistava puoli on se, että taikinan voi tehdä hyvissä ajoin ja paistaa kun paistaa, noin niin kuin melkein.
Monissa ohjeissa kohoamisajaksi annetaan 10-24 tuntia. Itselläni leipä sai kohota melkein vuorokauden, n. 20 tuntia. Siinä ajassa taikinaan tuli mielestäni jo vähän liian käyneen maku. Jos tekisin uudelleen, jättäisin kohoamisajan lähemmäksi kymmentä tuntia.
Leipä siis paistetaan padassa. Idea on, että leipä muhii ensin rauhassa kannen alla ja loppuvaiheen kannenpoisto tekee pinnasta rapean. Tarkoituksena olisi käyttää valurautapataa. Itselläni ei sellaista ole, joten tein leivän Arabian Kokki-padassa. Sellaisessa pienemmässä. Sitä ei saa kuumentaa tyhjänä, joten tein alkukuumennuksen uunissa siten, että padan pohjalla oli pari senttiä vettä. Veikkaisin, että tästä syystä padan pohja ei kuumentunut tarpeeksi ja leipä jäi padan pohjaan kiinni. Kuumaan pataan leipää laittaessa taikina sihahtaa. Minulla sihahti vedet pois kaataessa padan yläreuna, mutta ei silloin, kun laitoin leivän pataan. Suosittelen siis, että käytätte sellaista pataa, jonka saa kuumentaa tyhjänä. Itse ajattelin, että seuraavalla kerralla vuoraan padan leivinpaperilla, jolloin leipä lähtee taatusti helposti irti.
Moni ohje tälle leivälle on tehty kokonaan vehnäjauhosta. Itse laitoin mukaan ruisjauhoa, jotta leipä ei olisi ihan pullaa. Teen tästä varmasti jatkossa paljon erilaisia versioita, siemenillä, leseillä jne.

Pataleipä

2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

2 dl ruisjauhoja

5 dl vehnäjauhoja

3,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon vesi. Älä vaivaa. Peitä taikinakulho kelmulla ja leivinliinalla ja anna kohota huoneenlämmössä 10-24 tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle levyksi ja taittele palloksi (leivän muotoiseksi kasaksi). Ripottele pintaan jauhoa, ettei liina tartu kiinni ja anna kohota pöydällä vielä puolisen tuntia. Laita uuni pata kylmään uuniin ja laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Anna padan kuumeta puolisen tuntia. Ota pata uunista, laita taikina pataan. Paista kannella peitettynä 30 minuuttia. Poista kansi ja paista vielä 15 minuuttia. Kumoa padasta ja nauti! 

Vasemmanpuoleisessa kuvassa leipä tiukasti kiinni padassa. Irrotin reunoja muovisella voiveitsellä, mutta pohja istui tiukasti kiinni. Laitoin jäitä padan pohjaan, ei apua. No aikani taisteltuani leipä alkoi irrota ja lopulta vain pieni reuna jäi pohjaan kiinni. Tästä viisastuneena, seuraavalla kerralla teen leivän sellaisessa padassa, jonka voi kuumentaa tyhjänä tai laitan leivinpaperin pataan. 

Suunnitelma B

Aina ei mene kaikki ihan putkeen. Eilen oli edelleen jääkaappi tyhjänä -päivä, kun vasta illalla oli kauppareissulle aikaa. Ajattelin, että ainahan sitä löytyy ainekset makaronilaatikkoon, koska lihaa on pakastimessa eikä siihen paljon muuta tarvita. Liha sulamaan ja kattilat ja pannut esiin. Vesi makaroneille kiehumaan ja makaronit laatikosta. Paitsi että, makaronit olivatkin loppu. Suunnitelma B, käytämme fusillia. Hyvähän tästä tulee. Liha oli paistettu ja maustettu, makaroni kypsää. Sitten munamaito. Hmmm. Maitopurkissa on hädintuskin kahvimaito pohjalla ja uutta purkkia ei ole. Suunnitelma B, katsomme, mitä maitotuotetta kaapista löytyy. Piimää? Ei kuulosta hyvältä. Kermaviili... No, sietää kokeilla! Sitten munat. Ei, paketissa on vain yksi. Pakko riittää. Eli jauhelihan joukkoon vähän vettä nesteeksi, fusillien kanssa sekaisin vuokaan (joka voideltiin margariinilla, sillä öljy oli loppu) ja... Muna unohtui sekoittaa joukkoon ja nyt on aivan liian myöhäistä. Yksi, kaksi, kolme... Juustoraastetta pakastimesta se sekoitetaan sitä pikkaisen myös ruoan joukkoon, loput pinnalle.

Strömsöhön ei ole meiltä kovin pitkä matka, mutta välillä se matka on henkisesti aika pitkä. Silti, loppu hyvin kaikki hyvin ja ainakin lapset tykkäsivät. Lasten kanssa juotiin ruoan kanssa vettä ja mies toi töistä tullessaan muutaman maitopurkin. Niitä kaappiin laittaessani huomasin, että siellä alahyllyllä oli kuin olikin koko ajan kiltisti nököttänyt yksi avaamaton puolitoistalitrainen.

Pomp de kesä ja kahvia rouville

Meillä oli tänään Pomp de lux -lastenvaatekutsut. Illalla alakerran valloitti neljä rekillistä vaatteita, kymmenkunta aikuista ja muutama lapsi. Ajatukset olivat kesän lastenvaatteissa. Vaatteiden hypistelyn ja tilailun ohella juotiin tietenkin kahvia, teetä ja mehua sekä sopivaa purtavaa. Leipomisen valitsemisen vaikeus oli taas melkoinen, kun halusin tehdä vaikka mitä, vanhoja suosikkeja ja uusia kokeiluja. Vaikka olin laatinut kauppalistan, tarttui kuin vahingossa mukaan myös "ehkä saankin inspiraation tehdä jotain tällaista" -ainesosia.

Päädyin tekemään jotain suklaista ja jotain ei-suklaista. Tämän suklaakakku on oma mukaelmani tästä reseptistä. Linkin minttusuklaaruudut ovat todella tiivistä ja makeaa ja addiktoivaa tavaraa, joka sopii hyvin isollekin porukalle, koska pellillisestä riittää pieniä paloja isolle joukolle. Olen tehnyt minttusuklaasta ruutuja muutaman kerran, mutta tänään varioin, sillä halusin jotain pähkinäistä. Varoituksen sana, tämä on todella tiivistä, suklaista ja epäterveellistä, joten maltti mukana tätä syödessä! Ei-suklaisen leivonnaisen raaka-aineen saneli se, että meillä on liikaa banaaneja ja halusin tehdä jotain, missä saan banaania kulumaan. Resepti on synttärilahjaksi saamastani Whoopie-leivokset -kirjasta, mutta muutaman muutoksen tein jääkaapin vajavaisen sisällön vuoksi. Piimän korvasin maustamattomalla jogurtilla ja jätin pekaanipähkinät pois pähkinäallergikkovierasta ajatellen. Tässä siis resepti Elinalle, joka sitä kutsuilla toivoi.

Suklaa-kinuski-suolapähkinäkakku

pohja

170 g margariinia

200 g taloussuklaata

1,5 dl sokeria

ripaus suolaa

2 tlk vaniljasokeria

3 munaa

150 g dajmsuklaata

3 dl vehnäjauhoja

Kinuskikastike

1 dl ruokakermaa (tai kuohukermaa, mulla sattui olemaan vain ruokakermaa, joten tein siitä)

1 dl fariinisokeria

nokare voita

Pinnalle

1 dl suolapähkinöitä

Sulata margariini ja taloussuklaa kattilassa. Sekoita joukkoon sokeri, suola ja vaniljasokeri. Anna jäähtyä hetki. Sekoita munista rakenne rikki ja sekoita suklaa-voiseokseen. Lisää jauhot ja kääntele tasaiseksi. Rouhi suklaa ja lisää se joukkoon. Laita voideltuun 26 cm irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa 25-30 min. Anna kakun jäähtyä hyvin tai vaikka odottaa seuraavaan päivään.

Kinuskikastike: Mittaa kerma ja fariinisokeri kattilaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 15-20 minuuttia, kunnes kinuski alkaa saeta ja siihen jää raidat lusikasta. Sekoita joukkoon nokare voita ja levitä kinuski kakun päälle. Murskaa pähkinöitä morttelissa ja levitä kakun päälle.

Banaani-vaahterasiirappiwhoopies

115 g pehmeää voita

150 g muscovadosokeria

1 tl ruokasoodaa

250 g jauhoja

1 kananmuna

6 rkl maustamatonta jogurttia (alkuperäisohjeessa piimää)

1 banaani 

(85 g pekaanipähkinöitä)

täyte:

2 dl kermaa

2-3 rkl vaahterasiirappia

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon puolet jauhoista. Sekoita piimä taikinaan ja sitten loput jauhot. Lisää viimeisenä muusattu banaani ja halutessasi rouhitut pähkinät. Nosta taikinasta pellille nokareita lusikalla tai pursottimella. Jätä leviämisvaraa. Sopiva mitta on kukkurallinen teelusikallinen. Paista n. 12 minuuttia. Anna jäähtyä hetki pellillä ja nosta sitten ritilälle jäähtymään kokonaan. 

Tee täyte. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja lisää vatkauksen loppuvaiheessa vaahterasiirappi. Lajittele pikkuleivät pareiksi mahdollisimman samankokoisten ja -muotoisten kanssa. Laita toiselle puolikkaalle täytettä ja laita toinen pikkuleipä kanneksi.

Kun pitää itse olla muualla - kanaa ja riisiä uunissa

Tämän päivän päivällisenvalmistuksessa yhdistyi kaksi haasteellista muuttujaa. Ensinnäkin, jääkaappi oli viikonlopun reissun ja kaupassa käymättömyyden jälkeen jälleen tyhjähkö. Toisekseen, minun piti lähteä lasten kanssa hakemaan miestä töistä ja jäädä itse samalla reissulla salille, joten ruoan piti tehdä itse itsensä valmiiksi sillä aikaa, kun olimme hakureissulla, että he pääsisivät kotiin tullessaan suoraa pöytään. Tilanne tuli päälle vähän yllättäen, joten ruoan valmisteluaikaa ennen lähtöä oli minimaalisesti. Tällä yhtälöllä syntyi aika tylsän kuuloinen ruoka, mutta josta koko perhe tykkäsi yllättävän paljon (ja kolmevuotias jopa kehui kanaa hyväksi! Tällä ruokakehulla elää taas pari viikkoa...) Tämän valmisteluaika on alle kymmenen minuuttia ja sen jälkeen se valmistaa itsensä uunissa. Helppoa kuin mikä!

Kanaa riisipedillä uunissa

3 dl riisiä

7 dl vettä

1 kasvis- tai kanaliemikuutio

3 rkl soijakastiketta

4 kpl broilerin rintafileitä

3 rkl pestoa 

100 g fetaa

1 paprika

Keitä vesi ja liota sinne liemikuutio. Voitele uunivuoka, esim. lasagnevuoka. Levitä pohjalle riisit. Ripottele soijakastike riisin päälle sinne tänne. Laita broilerinfileet riisin päälle. Suikaloi paprika ja laita sekin vuokaan. (Halutetssasi laita suolaa ja pippuria broilereille) Levitä broilerien päälle pestoa. Murusta fetaa broilerien päälle. Kaada vuokaan kasvis- tai kanaliemi. Neste peittää broileritkin melkein kokonaan. Laita vuoka uuniin ja uuni 200 asteeseen. Valmista tunnin kuluttua.

Kuva jäi nyt uupumaan, sillä mies ja pojat olivat olivat keskittyneet syömiseen, eivät kuvan nappaamiseen.

Mantelinen laskiaispulla

Mitä enemmän mantelia sen parempi. Ainakin mitä laskiaispulliin tulee. Huomenna on laskiaistiistai, joten pullannälkäiset ehtivät vielä leipoa! Tällä reseptillä tuli yksitoista ihanan täyteläistä ja mehevää pullaa. Riittää siis vieraillekin mutta taaskaan ei jää liikaa itselle tuhottavaksi. Mantelitäyte on kätevää tehdä siinä vaiheessa, kun pullat ovat kohoamassa. Silloin munan valkuaista voi käyttää täytteeseen ja voidella lopulla munalla pullat.

Manteliset laskiaispullat

3 dl maitoa

1 pussi kuivahiivaa

1 muna

1 dl sokeria

½ tl kardemummaa

ripaus suolaa

80 g voita

1 dl mantelijauhetta 

9 dl vehnäjauhoja

voiteluun kananmuna

pinnalle raesokeria tai mantelilastuja

Kuumenna maito reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma, suola ja kananmuna. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoa ja mantelijauheeseen. Lisää nesteen joukkoon. Lisää puolet jauhoista ja sekoita hyvin. Sulata voi ja lisää se taikinaan. Vaivaa loput jauhot hyvin taikinaan. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Leivo reiluiksi pulliksi pellille. Voitele kananmunalla. Anna kohota vielä puolisen tuntia. Paista 200 asteessa kauniin ruskeiksi. Anna pullien jäähtyä. Täytä mantelitäytteellä ja kermavaahdolla.

Mantelitäyte

60 g mantelijauhetta

50 g tomusokeria

munanvalkuaista 

Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri hyvin ja siivilöi ne siivilän läpi. Sekoita joukkoon munanvalkuaista vähän kerrallaan, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Toiset tykkää löysemmästä, toiset kiinteämmästä.