tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pasha

Vähän liian myöhään tulee tämä resepti ajatellen juhlaa, jolloin sitä yleensä nautitaan. Mutta eihän mikään estä tekemästä pashaa vaikka syyskuussa. Minä ainakin voisin syödä sitä ihan koska tahansa (tai ehkä se menettäisi viehätystään). Pasha on ehdoton suosikkini pääsiäisherkuista. Sitä pitää olla. Onneksi se on superhelppo ja nopea valmistaa. Vähän kuin jälkiruokarahkan tekisi, mutta syödä saa vasta seuraavana päivänä.

Tähän yhteyteen tarvitsee varmaankin kommentoida myös sitä toista pääsiäisjälkiruokaa, mämmiä. Itselleni riittää ruokalusikallinen kerman ja sokerin kera. Perheen miesväki on toista maata. He jakavat tuokkosen kolmeenpekkaan ja pienimmät kinuavat lisää senkin jälkeen. Pashakin toki maistuu. En silti valita, että saan itse syödä leijonanosan muiden lusikoidessa mämmiä.

Tämä pasharesepti on minulle se virallinen resepti, sillä myös äitini tekee pashaa tällä reseptillä. Sitä on syöty siis pienestä pitäen. Toinen resepti taas on oma variaationi, johon laitan suhteessa vähän enemmän rahkaa ja sitruunaa.

Pasha

200 g rahkaa
1 dl kermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
1 tl sitruunamehua
½ dl mantelirouhetta
1 dl rusinoita


Petran pasha

500 g rahkaa
2 dl kermaa
3-4 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2-3 rkl sitruunamehua
1 dl mantelirouhetta
2 dl rusinoita


Vatkaa kerma. Hienonna rusinoita vähän joko veitsellä tai saksilla. Purista sitruunamehu. Sekoita rahka kermavaahdon joukkoon. Vatkaa munista rakenne rikki ja lisää ne rahka-kermaseokseen. Lisää sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita viimeisenä mukaan rusinat, mantelirouhe ja sitruunamehu.

Laita puhdas harso siivilän pohjalle ja reunoille ja aseta siivilä tyhjän kulhon päälle. Laita pashamassa siivilään harson päälle. Taittele harso kevyesti massan päälle. Siirrä jääkaappiin ja anna valua seuraavaan päivään. Kumoa lautaselle. Korsitele hedelmillä, mantelilastuilla... tai syö ihan sellaisenaan!

1 kommentti:

  1. Mä rakastan myös pashaa. Meillä ei tänä vuonna ollut ollenkaan :( mämmiä syön kerran tai kaksi mutta siihen on ehdottomasti oltava kuohukermaa. Viime vuonna anoppi oli ostanut vanilija vispiä ja äiti tänä vuonna vanilijakastiketta. Eikä maistunut sitten yhtään hyvälle.

    VastaaPoista